Salossa erilaisten tilaisuuksien vierailijat käyvät kehumassa mitenkä Salo on sellaisille yrityksille, joissa on tarvetta yritystoiminnan laajentamiselle. Tuo kaikki varmasti pitää paikkansa. Kaupunki tarvitsee uusia suuria yrityksiä.Nyt jos koskaan on tuettava myös jo olemassa olevia pieniäkin yrityksiä. 90-luvulla oli aika, jolloin metalliteollisuudesta tuli viestiä heidän tarpeistaan saada uusia koulutettuja työntekijöitä töihin. Ne pyynnöt taidettiin unohtaa Nokia-fantasian vallatessa mielet. Puheita riitti, mutta teot unohtuivat. Olin tuolloin aikuiskouluttajana ja seurasin tilannetta myöskin valtuustosta käsin. Nyt ei enää pärjätä nokia-aikakauden tumman puvun-/jakkupukukultuurin kautta, ulkoista olemusta  tehostamalla ja näyttävästi esiintymällä.  Nyt tarvitaan työhaalarit päälle ja vahva ote tämän kaupungin johtamiseksi, on tehtävä lujasti töitä. 
Pienissäkin, jo olemassa olevissa yrityksissä on voimavaraa. Isot yritykset tarvitsevat rinnalle pieniä uusia yrityksiä, mutta myös olemassa olevat yritykset kaipaavat elintilaa kehittymiselle ja kasvamiselle.  Ei suosita kunnallisia verovapaita yhtiöitä, vaan kannustetaan rinnalla kulkevia yrittäjiä kehittämään toimintaansa yhdessä kunnallisten yritysten kanssa. Mm.  jäteala on tulevaisuuden ala ja kaupungilla on päätäntävalta omistamiinsa jätteisiin. Vinkiksi vain, jos se on päässyt päättäjiltä unohtumaan.
Kaupungin henkilöstön lomauttaminen jatkuvasti lisääntyvän työttömyyden lisäksi johtaa siihen, että yksityinen yrityselämäkin kärsii. Jollakin tavalla lomautukset tulevat näkymään esim. rakennusvalvonnassa, vaikka siellä  yritettäisiin tehdä kaikki voitava lupa- asian eteenpäin viemiseksi.  Pakollisiin luvituksiin voi tulla viiveitä ja sen seurauksena voi olla pienten yritysten henkilöstön pakkolomat.                                                                                 Työttömyyden tuoma ostovoiman väheneminen ei välttämättä näy vielä tänä vuonna, mutta tuoko ensi vuosi jo sen kurjimuksen. Se jää nähtäväksi.
 Säästösuunnitelmiin kuuluvat myös, että lapsia opetetaan vaihtuvien ulkopuolisten vierailijoiden välityksellä, opettajat olisivat kotona. Se mikä on lapsilta pois, näkyy tulevaisuudessa. Minkälaisia aikuisia me tänne yhteiseen elämään kasvatetaan ja minkälaisia ammatti-ihmisiä me heistä halutaan? Annetaanko opetuksena vain matematiikkaa, äidinkieltä ja pakollisia vieraita kieliä? Koulumaailma on raaistunut entisestään ja lapset tarvitsevat vahvan aikuisen päivittäisiin opintoihin ja selkkauksien selvittelyyn oppilaiden välillä. Sitähän se opettajan työ opetuksen lisäksi tänäpäivänä on. Olla vanhemmille tuki ja aikuinen kasvattaja lapselle niin, että hänestä kasvaa empaattinen, sosiaalinen ja  elämässä pärjäävä aikuinen.  Johdannaisseurauksena lomautukset johtavat  henkilökunnan väsymiseen ja sairauslomien lisääntymiseen. Väsyminen on nyt jo havaittavissa.  
Kuntien yhdentymissopimuksen suurin virhe oli antaa viiden vuoden suoja työntekijöille ja runsas palkankorotus johtajille ennen yhdistymistä.                                                                                                                                                 Uskomaton ajatus oli myös suunnitella ja painattaa kaupungin strategiakäsikirja työkirjan kanssa jokaiselle työntekijälle, velvoitteena käydä niitä läpi työaikana. Ala-arvoista tuhlata työntekijöiden työnteon aikaa hulluuteen. Ideariihiä olisi voinut pitää koulutuspäivän muodossa, eikä niinkuin koulua käyden oppimispäiväkirjaa päivittäin pitäen. Olisiko säästynyt veroeuroja johonkin muuhun tärkeämpään,vaikka lasten hyvinvointiin.
Poliittisissa päättäjissä on myös niitä jotka ajattelevat, että palveluja voidaan karsia, kun ei niitä ole ennenkään tarvittu.Myönnän, että toimintoja pitää karsia, mutta en ole itse niiden karsintojen puolella, jotka otetaan lapsilta pois. On muistettava myös se tosiasia, että elossa olevan sukupolven jälkeläisten lapsista on kysymys. Kaikilla, kun ei ole rahaa, rahaa jolla voidaan nostaa näennäistä elämänlaatua. Helposti rahan tiimellyksessä unohtuu sen rakastavan sylin antama hyvän voima lapselle.
En halua vähätellä vahustenhoitoa, olenhan sitä tehnyt työkseni lähes koko työelämäni ajan. Tiedän myös tämän päivän tarpeet.  Vanhuspalvelujen tuottamiseen haluan haastaa yhdistykset ja järjestöt. Ns. ei lakisääteisiä palveluja voidaan tuottaa myös yhdistysten ja järjestöjen kautta. Niitä on tuotettu aikaisemminkin ja nyt jos koskaan Salo tarvitsee talkoisiin kolmatta sektoria.
Aikuiset pärjäävät vähemmälläkin ja veroprosenttiakin voi vähän nostaa.

Ritva Sinervo, Kokoomus